sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Aikuinen suhde


Nainen kävi taannoin katsomassa uusimman Bond-elokuvan. Kaksi tuntia miestä puvussa tai smokissa ja hetkittäin ilman paitaa sai tämänkin Naisen sisäisen antifeministikiihkoilijan kiittelemään Luojan viisautta luoda mies juuri mieheksi ja nainen naiseksi. Olipa hienosti tehty. Sekä elokuva, että luomistyö.

Mies ja nainen. Yö ja päivä. Arvoitus, jonka olet ihan juuri ratkaisemassa, etkä koskaan kuitenkaan. Nainen on kahden erilaisen eronsa jälkeen entistä vahvemmin päätynyt ajatukseen, jonka mukaisesti parisuhde on edelleenkin tavoiteltava ja ihana asia, mutta yhteinen arki ei. Asia vaatinee avaamista.
Rakastuminen on ihanaa. Rakastaminen vielä ihanampaa. Ja mihin se ihana rakkaus yleensä kuolee? Kuoleeko se laskuihin, remontteihin, parittomiin sukkiin pesukoneessa? Ei. Se kuolee siihen kun aletaan pitää toista itsestäänselvyytenä. Liian tuttuina. Mutta eniten se kuolee siksi, ettei olla enää toisilleen mies ja nainen.

Miehen rakkaus on tekoja. Naisen jakamista. Kun nainen kertoo jonkin ongelman miehelleen, tämä alkaa usein kuumeisesti etsiä ratkaisua. No mikset tee noin tai näin. Eihän tuo nyt ole niin kamalaa. Älä välitä. Nainenpa ei halunnutkaan asiaa ratkaistuksi. Hän halusi vain jakaa sen. Tulla kuulluksi. Ja siinä missä nainen haluaa tulla kuulluksi, mies haluaa tulla nähdyksi. Sillä hänen rakkautensa on todellakin niitä tekoja. Tämän ymmärtämiseen Naisellakin meni aika tovi. Kuinka monta vuotta turhaa energiaa siihen, että laskettiin imurointivuoroja. Tasa-arvoa. Miteltiin sillä, kummalla on enemmän vastuuta ja vaikeaa. Sen sijaan että olisi keskitytty olemaan mies ja nainen toisilleen. Älä ymmärrä väärin. Miehen tulee osallistua perheen arkeen yhtä lailla. Lastenisähän ei niin tehnyt. Ja silloin on turha odottaa, että nainen haluaa illalla olla nainen miehelleen jos hän on koko päivän ollut talouskone. Mies on kenties käynyt tankkaamassa auton. Lukenut samalla reissulla Iltalehden ja juonut kupin kahvia. Vau. Ei ihan yllä kuorimaan talouskoneesta estotonta rakastajatarta kello iltakymmenen.

Kuinka monessa muussakin kuin Naisen ja Lastenisän edesmenneessä parisuhteessa ollaan liian tuttuja. Tiedetään mitä toinen sanoo aloittaessaan lauseen, eikä se tunnu enää hellyttävältä. Ainoastaan tylsältä. Lasketaan kumpi tekee arjessa enemmän. Kumpi hakee lapsia, käy kaupassa, tekee aloitteen silloin harvoin. Jos edes tekee. Kilpaillaan ankeudella ja uupumisella. Sillä, miten kumpikaan ei ole enää mies eikä nainen toisilleen. Illalla katsotaan omilta sohviltaan elokuvaa jossa mies ottaa naisen seinää vasten tai nainen riisuu kontrollifriikin sihteerikkökuorensa ja kumpikin sohvallinen huokaa hiljaa.

Kuinka moni mies on valovuosien päässä puku päällä maailmaa pelastavasta sankarista. Pieree sohvalla käsi munissa ja kysyy ”saaks illalla?” Ja nainen uhrautuu, pitää seksiä valtapelinä ja laittautuu tasan vain silloin, kun lähtee tyttöjen kanssa ulos. Sellaiseen Nainen ei enää koskaan halua, sillä kyseiseen moodiin lipsuu aivan liian helposti. Nähty on.

Onko mahdollista pitää parisuhde tuoreena, intohimoisena, kahden aikuisen tasavertaisena rakkaussuhteena? On. Naisen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että molemmat pitävät myös omat elämänsä. Harrastuksensa. Ystävänsä. Omituisuutensa. Niin, ja asuntonsa. On ihmisiä, jotka haluavat jakaa arkensa. Itsensä ja kaiken ja se heille mielihyvin suotakoon. Mutta itsensä ja kaiken voi jakaa ilman samaa osoitetta. Toiselle ihmiselle voi kuulua sydäntä ja sielua myöten, vaikka tämän viereltä ei joka aamu heräisikään. Kyseisen oivalluksen tehtyään Naisen pitää enää löytää rinnalleen mies, joka haluaa säilyttää itsenäisyytensä ja saada Naisesta ne parhaat palat ilman tiskivuoroja ja kilpailua siitä, kumpi tekee harvemmin aloitteen.  Miehen, joka on valmis aikuiseen suhteeseen.

Vaikka loppuiäksi.

 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen blogi, jaan seuraamaan :)

    VastaaPoista
  2. Tässä kirjoituksessa ollaan nyt todella asian ytimessä. Minä ja vaimoni olemme molemmat sitä mieltä. Mutta miten ihmeessä toteuttaa tuo käytännössä lapsiperheen elämässä? Siihen onkin jo paljon vähemmän vastauksia. Tai löytyisikö sinulta Nainen jotain ihan konkreettisia ideoita miten pitää mies miehenä ja nainen naisena vaikka eletäänkin lasten kanssa saman katon alla? Täällä olisi valmiit koekaniinit testaamaan kaiken maailman ideat.

    VastaaPoista
  3. Tiedänpä ainakin mitä EI kannata tehdä. ;) Nimim. kuudentoista vuoden Siperia opettaa.

    Niin, mitä sitten voisi tehdä jos asuu saman katon alla ja siten se "oma elämä" on yhtä kuin yhteinen elämä. Kannattaa silti pitää omiakin harrastuksia, ystäviä, maailmaa josta voi ammentaa siihen parisuhteeseen.
    Käykää treffeillä. Laittautukaa toisianne varten. Pitäkää kädestä kuin teini-ikäiset. Naurakaa yhdessä. Säilyttäkää keskusteluyhteys ja kiinnostus toisiinne. Ihminen muuttuu alati ja tämän päivän puoliso voi olla huomenna jo aivan eri ihminen. Tärkeintä on lopulta tahto olla suhteessa nainen miehelle ja mies naiselle. Tahto kilvoitella huomion antamisesta, sillä jos sitä molemmat antavat toisilleen, ei huomiota tarvitse mäkättämällä ja mököttämällä hakea.

    Lopulta jokainen pari elää omannäköistään elämää kuitenkin. Toisille ultimate tuttuus malliin "voin istua pöntöllä kun toinen pesee vieressä hampaita" sopii, toisten pitää säilyttää tietty vieraus suhteessakin.

    Toivon teille kaikkea hyvää. Älkää koskaan lakatko puhumasta. Todella puhumasta.

    VastaaPoista