perjantai 28. joulukuuta 2012

Odotuksensietoharjoittelu

Tuskin ovat joulusuklaat ehtineet rasioistaan huveta, kun Naisen ohimoille asettuu tuttu vanne. Loma ei tässä torpassa edelleenkään tarkoita sanaa sen varsinaisessa merkityksessä. Tai kenties eri ihmiset vain käsittävät loman eri tavalla tapahtuvaksi. Pienet ja isot ihmiset. Loma tarjoaa joka tapauksessa aivan loistavan tilaisuuden pettymyksensietoharjoitteluun. Tiedä sitten kuka on oppilaana ja kuka opettajana, Nainen vai lapset.
Kun kaikki neljä ihmislapsipetoa ja yksi eläinsellainen viettävät lomaansa Naisen ahtaan yksiön kokoisessa alakerrassa, loppuu hapen lisäksi eräs Naiselle ominainen piirre; huumorintaju. Kaksi nuorinta pitävät hereillä varhaisesta aamusta ja kaksi vanhinta myöhäisestä yöstä. Eikä huumori kasva ja kuki siellä, missä väsymyksestä sikissyt ärtymys pitää sijaa.

”Koska me mennään luistelemaan/hoploppiin/koirapuistoon/elokuviin/pelataan nää kaikki kymmenen lautapeliä, jotka tuli lahjaksi?” (Ei koskaan).  ”Sää lupasit että me leivotaan lomalla.” (Joo, jollain lomalla).

Yhtä viedään syntymäpäiville, toista kaverille. Koira karkaa. Eero mököttää, kun mönkkäri hajoaa taas. Kalle Koululainen kärttää nonstoppina raketteja, eikä suostu ymmärtämään hahmotelmaa jonka mukaisesti vuokranmaksu saattaisi olla hieman etusijainen taivaalle ammuttaviin turhakkeisiin nähden. Sillä mikäli onni on myötä, Naiselle jää juuri ja juuri vuokran verran rahaa tilille. Muusta viis. Johan tässä on tullut syötyäkin.
Joka välissä on ties monesko kattaus ruokaa, jolle aina joku sanoo yökensyö. Yleensä maailman nirsoin tyttöprinsessa. Pyykkiä. Tiskiä. Siivousta. Maito loppuu ja imuri hajoaa.

Loma. Hah.

”Lomalla” Nainen maalaa tauluja ja lukee kirjoja. Siivoaa kaapit. Hiihtää, luistelee ja haaveilee lasten kanssa. Eikä ainakaan hoe mielessään ”kasvakaa pian”. Ei tietenkään. Kun on elänyt 16 vuotta pikkulapsielämää, sitä haluaa jatkaa ihan loputtomiin. Toivottavasti esikoisesta tulee isä heti kun Naisen torpassa alkaa helpottaa. ”Mutsi, voitsä ottaa tän hoitoon, kun…”  En. Luoja paratkoon, en!
Sellainen se Nainen on. Itsekäs, eikä sille mikään riitä. Ei edes ne kolme ihanaa päivää joulumieltä. Kun ei ehdi ja kykene kaikkeen, hädin tuskin siihen pakolliseenkaan. Eikä tässä vielä kaikki. Naisen pitää elää jatkuvan huonon omatunnon kanssa. Ei, ei luisteltu tänäänkään. Mutta pyykit on pesty ja pesue ruokittu. Viidesti päivässä. Yhtä viety ja toista tuotu. Koira etsitty ja imuri korjattu jesarilla. Eikä näistä mikään ole mitään, sillä luistelematta jäi tänäänkin. Kärvistelkööt, sanoo Maailmankaikkeus. Nainen Huonoäiti.

Loppiaisena päättyy kaikki. Lasten ylimitoitetut odotukset. Pettymyksensietoharjoittelu. Loma. Loppiainen välkkyy Naisen mielessä kuin ihana majakka mustan aavan keskellä. Kunnes. Tyttöprinsessa lähtee mummin kanssa viettämään tyttöjen päivää, Eero kavereilleen ja Eetu ulos. Kalle siivoaa vapaaehtoisesti huonettaan ja koira makaa ruomana lattialla. Nainen siivoaa, pesee pyykkiä, syö, lukee lehden, puhuu puhelimessa, kirjoittaa blogiinsa ja tekee nämä kaikki rauhassa. Lopulta hän istuu sohvalla hiljaisuudessa ja miettii, ei siihen tämän enempää tarvittu. Muutama hassu tunti yksin kotona ja kaikki on taas toisin.

Tänään pelataan vielä yksi lautapeli ja huomenna mennään luistelemaan. Pettymyksensietoharjoittelun eräs tärkeä osa-alue on odotuksensietoharjoittelu. Ja tämän sai Nainenkin jälleen tuta; kaikelle on aikansa.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti